Tänään on pitänyt lenkit luovia sade -ja räntäkuurojen välissä. Aina ei ajoitus onnistunut , ja kastumaan joutui.

Räntää tulee taivaalta. Tämän kuuron ajan pysyteltiin visusti sisällä.

Sadepäivän ratoksi katselin vanhoja valokuvia, ja löysin kuvia meidän ensimmäisen agilityvuoden 2007 Lintukodon leiriltä. Jessalle piti silloin säätää radalle ihan oma rimakorkeus; 0 cm. . 

Houkutustöitä sai tehdä tälläkin rimakorkeudella paljon,että sai neidin menemään.

 

"Mitähän minulta oikein odotetaan. Valmentaja selittää, ja mamma raapii epätoivoissaan päätä. En kyllä toista kertaa tosta välistä mene".

"Mikäs hiton häkkyrä toi on? Tonneko siis pitäis mennä" 

"Hei, vie minut pois täältä" 

Tämän syksyn leiri menikin jo toisin.Jaksettiin vetää läpi kolmet n. 20 min:n yhtäjaksoiset treenit normaalilla rimakorkeudella. Eli "Alku aina hankalaa !". Nähtäväksi jää,missä se meidän agiuran lopun kiitos sitten seisoo....

Hyppääminen on nykyään ihan kivaa... (© Aija Lauhkonen)