Kirpeässä (n. -16 C ) pakkassäässä käytiin kimppisporukan kanssa metsälenkillä. Hiukan tavallista lyhyemmäksi jäi lenkki, ja namipaikallakin viivyttiin kylmän vuoksi vain pieni tovi. Maisema oli tosi kaunis,kun puut oli huurussa ja maa valkoinen. Jossain vaiheessa lenkin loppupuolella huomasin,että Jessa ei enää ollutkaan mukana porukassa. Melkein tuli jo emännälle hätä, että mihin se  hävisi. Koskaan ennen, eikä ikinä ole moista tapahtunut. Tiukalla kutsulla  ilmestyi Jeppuli onneksi hetken päästä takaisin polulle, ja kappas vain, syvällä kidassa oli aarteena pikkulinnun raato...YÖK. Huurteiset siivet vain tursotti molemmin puolin suunpieliä. Onnellinen saalistaja joutui kyllä harmikseen taipumaan mamman tahtoon, ja saalis poistettiin päättäväisesti nielusta. Tiedä sitten oliko osa jo vatsan täytteenä. Untuvia jäi kyllä hiukan kyytiin. Toivottavasti tipusessa ei ollut sisäloisia tai muita pöpöjä  ...