Päästiin eilen koiratutun kanssa kokeilemaan,miten eurasierit suoriutuu jäljestämisestä.On mukava kokeilla välillä jotain uutta.Jessahan on kyllä jäljestänyt omineen ilman lupaa jo monta kertaa,ja aiheuttanut sydämentykytystä emännälle karkailuillaan.Ehkä ei siis ollut kovin fiksua käydä neidille vahvistamassa sitä,että metsästä löytyy jotain kivaa.Mutta käytiinpä nyt kuitenkin.Ja Jessa löysikin "kaadon" tosi hyvin.Enkä meinannut millään saada lintua pois sen suusta.Oli leuat tosi tiukasti kiinni aarteen ympärillä :o).Jymyn jäljestystaitoja epäilin,kun poika on hiukan hömelö,mutta turhaan epäilin.Poika suoriutui tehtävästä ihan mallikkaasti.Jälki pysyi koko ajan hyvin nenässä,eikä hutikuvioita tullut.Ja toki Jymykin oli sitä mieltä,että löydetty lintu kuului sille eikä kellekään muulle :o).



Tällä fasulla tehtiin jäljet.Joka koiralle oli oma laahausjälki.



Malttamattomat jäljestäjät odottavat..



Ensin oli Jessan vuoro.Tässä otetaan haju lähtöpisteestä.



Hajujälkeä tarkistettiin välillä...



Ja sitten mentiin määrätietoisesti maaliin asti..



Jymykin sai ensin ottaa hajun lähtöpaikasta



Ja sitten mentiin...



Ja löytyihän se fasaani.



Tää on nyt mun....

Oikein kiva kokemus oli tämä koirien nenäjumppa.Varmaan mennään toistekin.Eihän näistä lintukoiriksi ole,mutta oli kivaa tekemistä kuitenkin :o))!